Kaksplus.fi


perjantai 17. helmikuuta 2017

Missä vauva, Sira 1,5vuotta.

Pikkuhiljaa oon alkanut sisäistämään ettei meidän kotona asu enää pientä vauvaa. Tuntuu helpottuneelta, eikä yhtään haikealta. Nämä tytöt ovat yhdessä niin mainio pari. Voi vitsi.

  Meillä.. 
 ..ei vieläkään toisteta sanoja
 ..nukutaan omassa huoneessa
 ..syödään itse
 ..rakastetaan vauvaleikkejä ja pehmoleluja
 ..heittäydytään villiksi tutussa seurassa
 ..mutta ollaan viilipyttyjä tuntemattomien seurassa
 ..nautitaan haleista ja kutituksista
 ..kasvetaan vähän varjossa omalla käyrällä.


    Ihana yks ja puol vee! Minkälaisia tyyppejä teiltä löytyy?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Näin ystävystyt, kolmevuotiaan neuvo.

Suomalainen. Tuppisuu. Mukavuusalue. Koska nämä selkeästi meille valitut piirteet pompsahtavat esiin. Lapsena kaikki on niin kovin viatonta, ymmärtäväistä ja suoraa. 

 Helmikuun ensimmäinen viikonloppu sujui meidän perheen tytöillä aika mukavasti. Vielä mukavammin isillä, joka sai viettää (taas) aikaa kotona yksin. Lauantaina lähdettiin päiväunien jälkeen juhlimaan Hugon neljävuotis-syntymäpäiviä. Olin jo kuluneen viikon tai jopa kahden aikana vastannut tuhansiin kysymyksiin että koska oikein ne juhlat mahtaisivat olla. Inhottava tyrmätä toisen ilo jokaisella kerralla. Nyt kuitenkin päästiin matkaan ja juhlat olivatkin ihanan rauhalliset. Tytöistä on tullut ihanan isoja eikä jokaista liikettä tarvitse onneksi seurata vaan pystyin itse pysyttelemään keittiössä keskittyen ihaniin tarjottaviin. 

 Juhlien jälkeen matkamme jatkui äidilleni. Autossa kolmevuotiaan mieltä kuitenkin painoi kovasti, kun syntymäpäivillä olikin sankarin lisäksi lapsia joiden kanssa ei olla vietetty kovin aikaa tai viime näkemisestä oli kulunut jo tovi.

 Yritin kovasti (siinä ehkä epäonnistuen) selittää, kuinka ihmisillä on hieman eri ystäväporukoita eikä kaikkia voi juhliin kutsua. "Mutta äiti. Minä olisin sanonut Hugolle että tässä on ystäväni Moo. Ja sitten he olisivat ystäviä. Aivan niinkuin minä juhlissa sanoin sille tytölle jolla oli rusetti: 'Minä olen Lumi ja nyt me leikimme kauppaa' Sitten me olimme kavereita" Voi rakas.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Paniikki pakkasesta

Ei tarvitse kauhean vilukissa olla, että pysytteli sisätiloissa nuo paukkupakkaspäivät. Meillä tuli neidellä itku jo roskien viemisestä vaikka se hoidettiin pulkan kyydissä. Nyt vaikka sää on lauhtunut, ei kolmevuotiasta huvita ulkoilma. Pieni kammo taisi jäädä vaikka päällä oli kaikki mahdollinen villa. Mä olenkin päässyt siivoilemaan kaappeja ja tehnyt hankintoja keväälle kun tytöt on leikkineen poneilla ja petseillä. Nuorimmainen voisi pikkuhiljaa avata sanaisen arkkunsa, jaksaisivat yhdessä leikkiä pidempään.

Tänään meillä on viikon ainoa kokoperheen yhteinen vapaapäivä. Aamulla minä nukuin pitkään, niinkun aina miehen ollessa kotona, jonka jälkeen lueskeltiin tyttöjen kanssa kirjoja. Yritin saada taas neidit pihalle, mutta vitkuttelun tuloksena oli että Sira meni ulos nukkumaan ja minä avasin koneen. Lumi sai luvan katsoa jakson Prinsessa Sofiaa. Mies katosi pitkästäaikaa oman harrastuksensa pariin.



Me ollaan oltu tänävuonna tosi tyytyväisiä meidän talvivarusteisiin. Tytöillä on ekaa talvea Molon haalarit ja tilasinkin hyvällä alennuksella Lumille jo ensivuodeksikin samalta merkiltä. Siralla on tällähetkellä koon 80 haalari ja toivon että tuo isosiskon peura on sopiva hänelle ensitalvena. Kenkinä meillä on ollut Kuomat molemmilla. Muitakin löytyy mutta eivät vaan oikein eksy jalkaan, niin nopeat ja helpot nuo Kuomat ovat.




Hyasintit ovat ainoa muisto joulusta ja kohta niidenkin aika on jo ohi. Vihdoin. Puolivuotta juhannukseen!

Mä taidan nyt kaivaa mun uudenvuodenlupauksen eli kahvakuulan esiin ja ruveta hommiin. Ehkä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...